lauantai 17. helmikuuta 2018

Syksyn kuulumiset

Sen piti olla Se Syksy. Minun Syksyni. Se, kun saatan loppuun jotakin keskeneräistä ja sellaista, mitä minulla jo oli, mutta hukkasin. Kaksi edellistä syksyä olivat terveydellisesti hankalia ja painonpudotus tai edes painonhallinta oli minulle ylivoimaista, mahdotonta.

Hyvä viime kevät loi uskoa siihen, että nyt se on mahdollista, viimein. Karistan ne viimeiset noin kymmenen kiloa, jotka edelleen tuntuvat kehossani liiallisilta. Ja sen painonpudotuksen jälkeen olen kehollisesti sellaisessa painossa, jossa minun on hyvä olla. Painossa, jonka olen kokenut minulle sopivaksi, sillä olen silloin voinut hyvin niin fyysisesti kuin henkisesti.

Asiat eivät useinkaan mene niin kuin kuvittelee. Ei siis mennyt nytkään. Tuli jotain sellaista, jonka vuoksi painonpudotus oli pannassa niin lääkärin määräyksestä kuin omasta ymmärryksestäkin, ja oli keskityttävä painonhallintaan. Suunnitellun kilomäärän pudottamisen sijaan tavoittelin sitä, että painan vuoden vaihteessa korkeintaan muutaman kilon enemmän kuin kesän lopussa. Siinä oli haastetta ihan riittävästi, koska painonhallinta on niin paljon vaikeampaa kuin painon pudottaminen, ainakin minulle.

Mutta päätin onnistua siinä, siltä osin kuin se olisi itsestäni kiinni. Kesä oli sujunut niin hyvin, ei ainuttakaan kesäkiloa, että se antoi minulle eväitä myös hyvään syksyyn. Syömisistähän se kaikki on kiinni. Siitä, ettei ala elämään herkuilla. Muistaa kaikki pienet tärkeät valinnat erityisesti kotona ja arjessa. Nukkuu riittävästi, liikkuu sopivasti ja pitää huolta mielialastaan. Syö monipuolisesti ja terveellisesti pitäen kiinni hyvästä ruokarytmistä. Ei nipota alati, mutta ei myöskään löysäile jatkuvasti.

Tasapaino - sitä minulta syksyllä erityisesti vaadittiin. Yritin tehdä parhaani. Salitreenit jouduin jättämään ja melko pian myös reippaat kävelylenkit, joten hyötyliikunta nousi suureen rooliin. Liikuntarajoitteiden vuoksi ruokavalion merkitys korostui entisestään. Mutta uskokaa tai älkää, minä onnistuin siinä. Voin olla todella tyytyväinen itseeni, tyytyväinen syksyyni, josta ei tullutkaan Se Syksy.

Tärkeintä on kuitenkin aina terveys ja hyvinvointi. Ja siksi toisinaan on valittava painonpudottamisen sijaan painonhallinta, kilolukemista huolimatta. Onhan se sekin päämäärään kohti menemistä. Ja tärkeintä on olla matkalla, ja matkalla minä olen. Vahvasti, tänäänkin. Sitä paitsi luotan, että vielä tulee se Minun Syksyni. Se syksy, kun saan edetä kohti kilotavoitettani, jossa voin paremmin. Haluan jaksaa ja tykätä liikkua niin, että se tukee terveellistä ruokavaliota.


Olen matkalla. Ja jatkossa matkassani on aina myös eräs pikkutyyppi, joka motivoi varmasti omalta osaltaan elämään terveellisesti. Niin kuin motivoi koko syksynkin. H-hetki on ihan pian. Vaaka näyttää tällä hetkellä viisi kiloa enemmän kuin kesällä. Se ei ole mitään se. Ne eivät ole syyskiloja, syömällä tehtyjä kiloja, vaan pikkutyypin mukanaan tuomia tärkeitä kiloja. Kilot tuntuvat olevan kaikki tuossa edessä ja ihan pian sylissäni. Olo on kömpelö ja vatsa suuri. Nyt on alkanut ilmaantua viime metrien turvotusta, mutta sehän kuuluu asiaan ja poistunee pian.

Syksystäni ei tullut sellainen, mitä keväällä ja alkukesästä vielä kuvittelin. Syksystä tuli rankka, mutta hyvä. Ja tästä keväästä tulee jotain sellaista, mitä en olisi ikinä voinut edes kuvitella. Odotan jo aurinkoisia vaunulenkkejä. Sitä, että pääsen vähitellen liikkumaan turvallisesti. Ja tiedättekö mitä odotan vielä enemmän? Sitä, että osaan arvostaa tämän jälkeen omaa kroppaani. Sitä, että se kykeni tähän. Haluan olla armollisempi omille valuvioilleni, lihavien vuosien ja monen kymmenen kilon painonpudottamisen aiheuttamille pysyville matkamuistoilleni. Siinä jos onnistun, on se miljoona kertaa tärkeämpää kuin se painolukema, johon joskus päädyn. Haluan voida hyvin jatkossakin.

Ihanaa pian alkavaa kevättä kaikille! <3

(Blogini jatko on epäselvä.)

4 kommenttia:

  1. Voi, onnea! <3

    Elämä heittää tielle jos jonkinlaista painonhallintaa hankaloittavaaa kierrepalloa, mutta tämä jos mikä oli onnellinen sellainen. Ja hyvä muistutus, että kehomme on niin paljon muutakin kuin vaa'an lukema.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Quantina. <3 Minulla on vahva fiilis, että tämä kaikki edesauttaa minua pysymään terveellisemmissä elämäntavoissa ja hyväksymään kroppani eri tavoin kuin ennen. Toivon ainakin. :)

      Poista
  2. No wau! Siis ihan upeaa <3 <3 <3 Ihanaa, ihanaa, ihanaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, iive! <3 Tämä on jotain sellaista, josta en edes osannut uneksia.

      Poista