sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Painostressailua

Niinhän se oli, ettei kilojen pidä määritellä tätä matkaa. Mutta ajoittain se määrittelee kuitenkin, tahtoi tai ei. Vaikka kuinka haluaa nähtä tämän kaiken elämäntapamuutoksena ja tekee päänsä sisällä tiukkaa ajatustyötä, tulee tilanteita, joissa ainoa onnistumisen ja eteenpäin menemisen mittari tuntuu olevan vaakalukema.

Palasin helmikuussa siihen ruokavalioon, mikä tuntuu olevan nyt taas mahdollista. Alussa paino putosi kivalla tahdilla. Mutta kun huhtikuussa aloitin salikuntoilun, ei tapahtunutkaan enää merkittäviä. Tuli tasainen vaihe. Vaikka kuinka osasin odottaa näin tapahtuvan ja sille on luonnollinen selitys, tuntui joinakin sunnuntaiaamuina vaa'alla käynti pettymykseltä. Mielelläänhän sitä näkisi sellaisen tasaisen kauniin käyrän painonpudotuksessaan. 

Toukokuussa tuli parin viikon treenaustauko flunssan vuoksi. Mitä tapahtui painolle? Nytkähti reilusti alaspäin. Sellaista se on painon kanssa. Se käyttäytyy miten tahtoo. Siitä ei haluaisi stressata ja kuitenkin stressaa. Sitä haluaisi niin monin tavoin nähdä edistymistään. Ja siksi toisinaan on haastavaa olla malttamaton ja ajatuksiltaan kilolukuja suurempi.

2 kommenttia:

  1. Salilla käymisessähän on juuri se hyvä puoli, että se läski muuttuu lihakseksi... ja kilolukema voi olla mitä vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Tosin tällä treenimäärällä ja keveydellä en saa vielä merkittäviä muutoksia läski-lihas-suhteessa aikaiseksi, mutta ehkä joku päivä taas. :)

      Poista