tiistai 23. toukokuuta 2017

Onnellisuusepäily

Luuletko sen tuovan onnea, kun laihdut ja juokset? Tuletko paremmaksi, minulta kysyttiin tämän matkan alkutaipaleella. Äskettäin ihmeteltiin vähän samankaltaisia.

Luulen, tiedän. Parempi ihminen, itselleni! Muita olen tarpeeksi miellyttänyt elämässäni. Ollut hyvä, kiltti ja auttavainen, asettanut monissa tilanteissa muut itseni edelle. Jättänyt huolehtimatta itsestäni, terveydestäni. Antanut kehoni olla negatiivisen arvostelun kohde. Hävennyt ylipainoani, vartaloani. Ollut itselleni suunnattoman ankara.

Nyt on minun vuoroni olla onnellinen terveellisesti eläen. Olla parempi minä minulle.


Toivon, etteivät he enää väitä, ettei ulkonäöllä ole merkitystä, kun eivät ole koskaan itse kantaneet kehossaan monta kymmentä ylimääräistä kiloa tai opetelleet laihduttuaan sullomaan venynyttä nahkaansa vaatteisiin. Eivätkä väitä, ettei voi olla onnellisempi kevyempänä ja normivaatekoossa, kun heillä ei ole kokemusta lukuisista vaateshoppailureissuista, joilta palataan tyhjin käsin itkien kotiin. Tai väittäkööt ihan mitä vaan, mutta väittäkööt ne omalle kohdalleen. Antakoon he minun tehdä minua onnellistuttavia asioita. Niitä asioita, jotka tuovat minulle kokonaisvaltaista hyvää oloa. Niitä, joilla voin osoittaa itselleni niin välittämistä kuin arvostamistakin.

Niin ja aion olla edelleenkin hyvä ja kiltti ja kiva toisille, mutta en enää vähiten itselleni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti