maanantai 15. toukokuuta 2017

Mahdollisuus

Nyt minä taas muistan sen hyvin kirkkaasti.

Se on mahdollista. Ei helppoa, mutta mahdollista.

Se on haastavaa ja ajoittain hankalaa. Se sisältää paljon monenlaisia tunteita ja olotiloja. Ja vaatii erilaisia valintoja. Sitä, että oppii kestämään huonoja fiiliksiä ilman lohtusyömisiä. Se pakottaa sinnikkyyteen ja pitkäjänteisyyteen hitautensa ja takapakkiensa vuoksi. Se opettaa sietämään heikkouksiaan ja toisaalta tunnistamaan vahvuuksiaan. Se lisääntyy onnistumisen kokemisesta, jaksavammasta minästä. Se vaatii suunnitelmallisuuden, tavoitteellisuuden ja tietynlaisen päättäväisyyden rinnalle sopivasti armollisuutta ja lempeyttä. Ja kyllä, se vaatii niitä syömiskieltäytymisiäkin niin kylässä, reissussa kuin työpaikalla. Sitä, että osaa jättää jopa jonkin suunnitellun herkuttelun väliin, jotta ei sekoittaisi moneksi päiväksi elimistöään.

Ja vielä kerran: se on ajoittain hyvinkin hankalaa. Suu ja käden totuttu liike tuntuvat isommalta ja vahvemmalta kuin mieli. Napostelu houkuttelevammalta kuin ruokailuajoissa pysyminen. Höttöhiilarit helpommalta kuin kevyt, terve eväs. Ruoalla lohduttautuminen tutun turvalliselta.

Mutta.

Minä muistan sen kaiken hyvän ja mahdollisen nyt jotenkin selvästi. Siksi olen tässä. Tämä on minun mahdollisuuteni. On oikea aika tehdä hyviä, terveellisiä valintoja. Menen nyt, juuri näinä päivinä, jossain sellaisessa helppouden aallossa, jolloin terveellisemmän elämän valinnat sujuvat vaivattomasti. (Kirjaan sen tähän voidakseni hankalina päivinä palata.) Olen tehnyt valtavasti töitä pääni sisällä, toistanut ja muistuttanut. Olen tarvinnut paljon valoisia, positiivisia ajatuksia ruokkimaan motivaatiotani ja luottamustani. Olen opetellut huomaamaan pienet edistymiset, fiilistelemään niistä. Ja siinä minä olen tainnut tänä keväänä onnistua.

Se on mahdollista. Se pitää nähdä mahdolliseksi ja mahdollisuudeksi ja sitten tarttua siihen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti