perjantai 8. heinäkuuta 2016

Hyvän kesän toive

Olen huomannut nyt parin viime päivän aikana pyöritteleväni mielessäni kesää.

Haluan, että hyvää kevättä seuraa hyvä kesä. Kaikin puolin. Sellainen kevyt ja terveellinen, iloinen ja onnellinen. Haluan nauttia auringosta ja tuulesta, hiekasta varpaiden välissä. Olla mahdollisimman sinut itseni kanssa. Haluan uskaltaa liikkua ja olla. Löytää minun näköisiäni kesävaatteita, jotka ovat toistaiseksi vielä kaupassa odottamassa minua, koska minulla ei ole ollut rohkeutta mennä etsimään niitä. Vaatteiden sovitus on minun mörköni. Mörkö, joka olisi aika kukistaa.

Ei se hyvämielinen kesä ole ihan yksinkertaista. Olen parina viime kesänä ollut ihan hukassa itseni kanssa. Juoksukesinä elin vahvasti, kroppa tuntui olevan helpompi hyväksyä. Sen jälkeen olen jollain tapaa ajelehtinut. Paino on jojotellut ja sellainen pitkäkestoinen tasapaino on puuttunut. Olen kokenut alastomuutta ja rumuutta vaatteissanikin. Henkisesti ollut ajoittain se yli satakiloinen vanha minä. Ja se on varmasti näkynyt minusta myös ulospäin. Olen voinut pahoin omien kipeiden asioideni kanssa, rypenyt niissä osaamatta päästää irti.

Haluan, että tänä kesänä on toisin. Minä tarvitsen hyvän kesän. Haluan kyetä rakentamaan sellaista pala palalta, ei yhdessä hetkessä. En minä odota kesältä suuria tapahtumia tai jotain hyvin erikoista. Ei. Minä haluan voida hyvin. Nauttia siitä, mitä on. Elää hetkessä, eikä sellaisen sittenkunolennormipainossa -ajatuksen kanssa. Haluan oppia hyväksymään itseni. Ymmärtää sen, mitä minä tarvitsen. Haluan uskaltaa - sitä minä haluan.


Ylläolevan olin kirjoittanut kesäkuun alussa, mutta jättänyt jostain syystä julkaisematta. Julkaisen sen nyt ihan vain muistutukseksi itselleni. Toivon, ettei kahden kuukauden päästä tunnu siltä, että taas meni yksi kesä jollain tapaa ohi, kun en osannut elää sitä omana itsenäni. Toivon niin kovin, ettei niin ole. Uskon voivan olla toisin, eri lailla, siten kuten jo joskus oli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti