keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Aamupeilaus

Kävelin tänä aamuna päättäväisesti peilin eteen heti vuoteesta noustuani, ennen kuin olin edes yön nuhjuiset kasvoni vedellä valellut. Katselin itseäni liian lyhyessä, mutta niin pehmoisen mukavassa, sinivalkoraidallisessa yöpaidassani. 

Se olin minä. Siinä. Alastoman oloisena. Itseni kanssa. Rehellisesti.

Piirsin mielessäni kehoni ääriviivoja. Hahmottelin kaikkea näkemääni itsestäni käsin, mutta toisaalta ulkopuolisena tarkkailijana. Huomasin menneeni toisaalta eteenpäin ajatusteni kanssa, mutta joiltakin osin mieli harasi rumasti vastaan. Hetken aikaa tuntui turhauttavalta koko kevään suuri työ.

Haluaisin olla matkalla oman kehoni hyväksymiseen, mutta en tiedä aina olenko. Se on minulle hankala rasti. Vaateostoksilla käynti on edelleen minulle epämiellyttävä pakko. Lähden toiveikkaana, mutta palaan harmistuneena. Haluaisin niin kovin, että se olisi toisin. Joskus. Huoh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti