maanantai 9. toukokuuta 2016

Syömisirrotteluja

Mitä jos voi todeta suunniteltujen syömisrentoilujen onnistuneen loistavasti? Mitä jos yksikään punnitsematon vähemmän terve eväs ei kaduta. Kun vappuna ja reissussa on syöty sekäettä ja se kaikki on ihan hyvin. Miinusmerkkisiä maanantaipunnituksia tavoitellessa evästys ei toki ole ollut ihanteellista, mutta jatkuvuuteen luottaen ei yhtään liian epäsopivaa. Eniten edelleen on syöty niin kuin tänä keväänä on opittu. Ja se on paljon se, ettei koko homma mene plörinäksi, vaikka välillä vähän rentoilisikin.

Mitä jos arkirytmi tuntuu taas syömisissäkin hyvältä? Itselle sopivalta. Sellaiselta, jota ehtikin jo hieman kaivata. Kevyeltä ja tarpeelliselta, helpolta noudattaa. Mahdollisuudelta voida niin paljon paremmin. Terveellinen, ohjeistettu syöminen on ollut tämän kevään hyvinvointini ehdottomasti tärkein kulmakivi. Kestäköön se. Ei ole ensimmäistäkään syytä eikä pienintäkään aikomusta luopua siitä.

Kannatti irrotella. Ehdottomasti suurin hyöty oli pääkopalle, kuten arvelinkin. Se, että päätti jo valintahetkellä, ettei kadu, oli oikea ratkaisu. Se, ettei kertaakaan ole pelottanut, että rentoilu jäisi päälle, tuntuu turvalliselta. Ja kertoo ihan valtavasta eteenpäin menemisestä. Eiköhän yksi onnistumisen pilari ole itseensä ja tekemiseensä luottaminen. Ja jostain syystä sitä löytyy nyt taas minusta.

Kunpa osaisin kertoa, miten paljon viime päivinä on työstynyt ajatuksissa isoja tärkeyksiä. Sellaisia, joilla on kauaskantoisia vaikutuksia. Yritän avata enemmän, jahka ensin itse ymmärrän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti