tiistai 5. huhtikuuta 2016

Yhdestoista

Hyvä, rento viikko. Se oli jos yhdestoista. Motivoiduin lisää kivoista asioista. Alkaa tuntua, että painonpudotus on hyvän olon sivutuote. Se on aika huikeaa. En väitä, ettenkö edelleen joka maanantai malttamattomana nousisi vaa'alle ja ilostuisi painonpudotuksesta. Ja etteikö edistymiseni olisi minulle tärkeää kiloinakin mitaten. On se, myönnän avoimesti. Mutta hyvä olo ruokkii hyvää oloa ja se on avain painonpudotukseen. Negatiivisuudella ei voi saavuttaa pitkäkestoisia tuloksia. Tai ainakaan minä en kykene. Ehkä muutaman kilon saa kiukuspäissäänkin pudotettua, mutta ei ne taida kovin kauaa pysyä pois.

On tykättävä matkasta, jotta jaksaa ja haluaa olla matkalla. Hyväksyttävä se, että hankalia ja haastavia tilanteita tulee. On löydettävä asioita, jotka motivoivat ja toimivat positiivisina palautteina. En tiedä tarvitaanko tässä myös ripaus tuuria ja onnea. Ja onko tässä jotain sellaista mystistä, mitä ei osaa selittää. Uskon edelleen, että kun on se oikea hetki, kaikki on mahdollista. Jopa laihtuminen lihavasta sopivaksi. Jos minä pystyn siihen, pystyt sinäkin! Ei se tapahdu yhdessä yössä, joten on maltettava. Se on yksi vaikein asia, mutta malttiakin voi näköjään oppia.

Olemme erilaisia. Toiselle laihduttaminen on pelkkää kalorimatematiikkaa. Minulle se on monimutkaisempaa erilaisine tunnekokemuksineen, kipeine muistoineen ja itsestä oppimisineen, vaikka itse ruokavaliomuutos voikin sinällään sujua. Toivon kykeneväni remontoimaan elämäntapojani riittävän pienin askelin, vaikka kuinka tekisi mieli harppoa ja saavuttaa hetkessä pienempi ja terveempi minä. Haluan osata olla onnellinen ja kokea lisääntyvää tasapainoa. Pysyvyyttä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti