tiistai 12. huhtikuuta 2016

Pyöräilyromahdus

Lähdet innoissasi ulos. Laitat kypärän päähän ja tälläät juomapullon pyörän runkoon. Aiot pyöräillä jonkinlaisen lenkin. Maltillisesti. Sovitat vauhtisi kuntosi mukaiseksi, pysähtelet. Nautit maisemista, vastatuulesta kasvoillasi. Ajattelet, että kyllä keho tästä tykkää, toisin kuin kuntopyöräveivailuista. 

Saatat olla väärässä. Saatat olla niin väärässä.

Kotona nieleskelet kyyneliä. Semmoisia, jotka maistuvat pettymykselle ja turhautumiselle. Harmittaa niin suuresti, että tiedostat, ettei suklaakaan, se monien vuosien lohdutus, toisi edes hetkellistä helpotusta olotilaasi. Sen täytyy olla silloin jo melkoinen alakulonotkahdus, sanon minä.


Mutta. Muutoin kahdestoista viikko oli hyvä ja helppo. Pyöräilyromahduksestakin on jo toivuttu. Ei muuta kuin kohti uusia liikunnallisia pettymyksiä. Kyllä niistä selviää, kai. Ihan paikalleenkaan ei voi jäädä, saati että tahtoisin. Sinällään olen ylpeä itsestäni, kun olen malttanut luottaa ruokavaliolla laihtumiseen, vaikka ajoittain olen kuinka tuskastellut liikkumattomuuteni kanssa. Voi, milloin minä olisin riittävän rohkea palaamaan uimahallille? Ensin olisi hankittava uusi uimapuku. Pelkkä ajatuskin uimapukusovittamisista saa minut ahdistamaan. Niin typerä minä edelleen olen.

Maanantaiaamuna olisin voinut hyppiä riemusta vaa'alla. Tänään oli tehtävä tarkistuspunnitus. Totta se on: kahdennentoista viikon painonpudotus on kokonaiset kaksi kiloa. En käsitä. Mutta iloitsen. Ja totean, että kyllä Jutta tietää, miten lihava voi pudottaa terveellisesti ja turvallisesti painoaan. Onneksi. Ruokavalio-ohjeet ovat hyvin selkeät, niitä on helppo noudattaa. Ei tarvitse olla nälissään. Eikä tarvitse itse miettiä ja pähkäillä syökö varmasti riittävästi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti