lauantai 16. huhtikuuta 2016

Kilomietteitä

Minusta ei enää tunnu, että olen dieetillä.

Kolmessa kuukaudessa voi näköjään hyvin sisäistää uuden ruokavalionsa. Toki tämä on vielä ja vasta painonpudottajan ruokavalio. Mutta eiköhän jossain vaiheessa tule se painonhallintavaihekin eteen, luotan. Silloin voidaan alkaa puhua elämäntaparemontista ja sen onnistumisesta. Sehän se haastavinta onkin: ylläpitää laihdutustulos. Tarvitaan sekä uudet, pysyvät ruokailutottumukset että yhtä lailla uudet, omaksutut liikuntatottumuksetkin. Jospa kehoni alkaisi kestää enemmän liikkumista, sillä se tukisi myös ruokavalioremontin onnistumista.

Tällä hetkellä oma tavoitepainoni on minulle vielä epäselvä, vaikka joitakin varovaisia ajatuksia minulla siitä on. Noo, se selviää matkan edetessä. Ei ole tarkoitus laihduttaa sellaisiin lukemiin, joissa on mahdotonta pysyä. Kun aikaisemmin juostessani tavoittelin miinus viittäkymmentä, jääden siitä alimmillani enää neljän kilon päähän, on se todennäköisesti nyt ihan liian suuri, epärealistinen tavoite. Jos sen saavuttaisin, olisin ensimmäistä kertaa ikinä normaalipainoinen. Se olisi kilollisesti niin kova juttu, etten sitä itsekään käsitä. Kova juttu, vaikka ulkoisesti en olisi edelleenkään normipainoisen näköinen. Mutta, minulle riittäisi olla hyväkuntoinen lievästi ylipainoinen. Tahdon lihasvoimaa ja kestävyyttä, nivelten kuormittumisen vähentymistä. On ikävä sitä kehollista olotilaa, joka oli silloin, kun juoksin monta kertaa viikossa, pyöräilin ja kävin salilla, uimassakin. Keho tykkäsi liikkeestä ja minä tykkäsin liikkumisesta, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Kuitenkin tahdon, pienempiä painolukemia tavoitellessani, kaikkein eniten hyvää oloa ja terveyttä. 

Minusta ei enää tunnu, että olen dieetillä. Syön paremmin ja terveellisemmin voidakseni paremmin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti