tiistai 29. maaliskuuta 2016

Turvotusihmettely

Niin, että menikö grammat ja kilot sekaisin, arveli eräs. Mämmin kanssa siis.

Minulla on syyni, miksi en kiloistani vaakalukemina täällä puhu, vaikka aiemmin avoimesti painoni ilmaisin. Tiedän nykyisen linjani tekevän blogistani laihduttajan näkökulmasta tylsän. Lukijasta olisi kiinnostavaa nähdä lukemat ja niiden kehitys, koska toisihan se lisäinformaatiota tästä matkasta ja sen etenemisestä.

Miksi sitten vaikenen? Sain kovan kolauksen, ulkopuolelta, ollessani neljän kilon päässä tavoitepainostani, joten painoni on ollut siitä lähtien vain yksityisomaisuuttani. Myönnän olevani pelkuri ja heikko, koska en ole päässyt asian yli. Mutta ehkä sekin päivä vielä tulee, ehkä. Tai sitten näinkin on ihan hyvä.

Itseäni ajatellen, vaikka kuinka myönnän vaakaakin tuijottelevani, on enemmän tärkeää kuitenkin se kaikki, mitä onnistun pääni sisällä käymään läpi. Siellä ne kilot ja ongelmat ratkotaan, ei vaa'alla. Kymmenessä viikossa olen ottanut ihan valtavan tärkeitä askelia, ja mitä vahvemmin olen matkalla, sitä vähemmän merkityksellistä on viikottaisella painonpudotuksella. Olo ratkaisee. Ja terveys. Se, että on taas hyvä olla itseni kanssa. Ne tuntuvat isoilta, parhailta palkinnoilta.

Viikonlopun aikainen turvotukseni oli huippuluokkaansa, kai. En ole ennen sellaista kokenut, vaikka yövuoro- ja menkkaturvotuksiin olenkin tottunut. Ehkä jotain kertoo se, että eilen vaaka näytti viikossa kahden kilon plussausta. Kyllä, luit oikein! Kuka nyt sellaisen hyväksyisi mutinoitta!? Ei kuulu normaaliin painonvaihteluun tuollainen, ei. Huomioiden vielä, että olen noudattanut ruokavaliotani täsmällisesti. Eikä yksi vapaasyöntiateriakaan moista selitä, ei millään tavalla.

Söinkö siis kuitenkin kaksi kiloa mämmiä eli kolme rovetta? No en. Vain 200g ja sehän on minulle mämmistä tykkäävälle pikkuruinen määrä, sanokaa mitä sanotte. Mutta mutta, jostain syystä elimistöni oli ruoansulatuksen osalta ihan seis ja nestelastikin oli valtava. Eilen illalla minua oksetti. Olin ihmeissäni. En osaa itse sanoa yksittäistä syytä asialle. Ehkä se oli vain monen tekijän summa. Tänään turvotus on kuitenkin poissa, yövuorojen jatkumisesta huolimatta. Eli kymppiviikkoa pidän eilisestä painolukemasta huolimatta plusmiinusnolla-viikkona tämän aamuisen uusintapunnituksen varjolla. Sen merkitsen kalenteriini ja siihen luotan, vaikka se saattaa kuulostaa itselle edulliselta selittelyltä. Mutta. Minun paino, minun päätös. Hah.

Voitte kuvitella, miten keveältä olo tuntuu nyt. Nilkatkin näyttää taas omilta. Ja yövuoroista selvittyäni pääsen taas fyssarille, joten aineenvaihdunta saa sieltäkin sopivaa lisäbuustia.

Kevyttä ja iloista viikkoa sinullekin! Hyvä tästä tulee. Hyvä me!

2 kommenttia:

  1. Mämmirove jäis kyllä Possulla syömättä. paitsi jos se olis suklaasta tehty. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Että 700g:n suklaarove menisi kyllä! :D Vertasin pääsiäisenä, että mämmissä on kaloreita 1/3, sokereita 1/5 ja rasvaa vain 1/33 Fazerin sinisestä.

      Minä oon vasta aikuisiällä oppinut syömään mämmiä ja tykästynyt. Sinullakin on siis vielä mahdollisuus ymmärtää hyvän pääsiäisherkun päälle. :D

      Poista