keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Potkua ja ryhtiä

Ei sitä aina aamulla tiedä, miten hyvä päivästä on tulossa.

Kun yläkroppa on lääkärin määräyksestä ja omasta ymmärryksestäkin vielä levossa, voi alakroppaa rasittaa kevyesti vähitellen. Tänään sen tein. Aamulla oli vielä sellainen olo, että ei huvita ihan mikään. Huvitti kuitenkin. Joskus pitää vain pakottaa itsensä tekemään asioita, vaikka kuinka alku olisi vaikeaa. Ei kaiken tarvitse sujua niin helposti kuin juoksun aikoinaan. Se minun pitäisi muistaa!

Ensimmäisen kuuden viikon aikana yritin olla stressaamatta liikkumisten kanssa. Ruokavalio oli suunniteltu niin, ettei ollut välttämätöntä liikkua. Ja sitähän minä juuri tarvitsinkin, kun erinäköiset kroppaongelmat ovat olleet rasitteena koko ajan. Nyt tavoitteena on vähitellen aloittaa säännöllinen liikkuminen. On maltettava: otettava rauhallisesti ja kevyesti. En ole siinä hirmuisen hyvä, sillä kun innostun jostakin, saatan hurahtaa. Toisaalta minullahan tuntuu olevan jonkinlainen viha-rakkaussuhde kuntopyörääni, joten jospa tasapaino säilyisi ainakin sen kanssa.


Ensimmäisestä pyörälenkistä jäi hyvä fiilis. Koko päivään tuli ihan eri tavalla potkua ja ryhtiä. Iltapäivävieras piristi ja hänen huomionsa laihtumisestani tuli hyvään saumaan. Huomaan ja näen itsekin muutoksen, mutta yllättävän kivalta se tuntuu myös kuulla.

Nyt venyttelemään ja iltapalalle. On kiva ja kevyt olo kaikesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti