tiistai 22. maaliskuuta 2016

Palkittu olo

Rytisee.

Nyt tapahtuu, ja olen hieman järkytyksissäni tai ehkä enemmänkin hämmentyneen ihmeissäni. Minulle kävi silloin ennenkin vähän samalla tavalla. Ensin odotin jokseenkin malttamattomana, että paino ymmärtäisi reagoida. Oli jumeja ja niitä sadan gramman miinusviikkojakin. Sitten tapahtui kummia ja paino hujahti hetkessä alaspäin isolla harppauksella. Ja minua alkoi pelottaa, että ihanko tässä nyt yhdessä yössä tullaan hoikaksi sopusuhtaisemmaksi. Hah, no ei tultu, ei.


Ihmismieli on kyllä hassu: ensin toivoo ja odottaa ja kun saa toivomansa, niin kummaksuu. Oleellisinta tässä painoasiassa on kuitenkin malttaa ja luottaa! Vaaka ja mittanauha palkitsevat sinut aina jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin. Tämänkään päivän ruokavalintasi eivät ole merkityksettömiä. Se, että olet valmis luopumaan jostain huonosta tai jättämään väliin ja ottamaan tilalle uutta, parempaa, kannattaa. Se, että haluat ja uskallat astua muutoksen tielle, antaa sinulle enemmän kuin ikinä osaat edes kuvitella. Niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Edelleenkään ei ole ollut ongelmaa pysyä laaditussa ruokavaliossa. Selvisin yövuoroista ilman ylimääräistä välipalaa, vaikka sellainen onkin sallittua. Koen, että olen niin hyvin sisäistänyt tämän hetkiset syömiseni, että ne menevät jo ihan rutiinilla. Ajatella, jos joku päivä taas saan sen saman tunteen kuin muutama vuosi sitten: ruokavalinnat tulevat ikään kuin selkärangasta ja arkiruoka on kevyttä ja terveellistä. Ja herkuttelujen kanssa löytyy sopiva kohtuus. Ylilyönnittömyyteen en kohdallani usko, niitä tulee aina välillä olemaan, luulisin. Mutta että olisi taas se fiilis, etteivät ne ole minkäänlainen este olla tällä matkalla ja voida paremmin. Hyväksyy ne pysähdykset, mutta ei luovuta ja jätä matkaa kesken palaten vanhoihin huonoihin tapoihin.


Herätessäni iltapäivällä kävin vaa'alla, koska en meinannut uskoa eilistä lukemaa. Totta se on. Näytti vielä vähemmän kuin eilen. Vau! Olipa kiva tehdä sen jälkeen myöhäislounaaksi kalkkunaa ja parsaa kookosöljyssä paistaen. Muuten - älyttömän hyvää, kokeile vaikka! Niin, menkka- ja yövuoroturvotuksesta huolimatta, saati sen huomioiden, ysiviikon painonpudotus on (minulle) huima. Viikon takainen vapaasyöntiateria taisi olla hyödyllinen aineenvaihdunnalleni. Ei ole mitään estettä, ettenkö kesällä olisi yhdessä tärkeässä tavoitteessani. Sittenkin. Voisi kai palkita itsensä myös välitavoitteen saavuttamisesta. Sen aika on ihan pian. Hyvä minä!

Olo on paras palkinto. Muistetaan se ja tehdään töitä sen eteen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti