torstai 24. maaliskuuta 2016

Kiitollisuusaalto

Olen kiitollinen.

Minulla on taas mahdollisuus ja halu pitää itsestäni parempaa huolta. Voin tehdä terveellisiä valintoja ruokakaupassa, ja nautin ruoasta, jota syön. En lohduta itseäni suklaalla pettymysasioissakaan. Pärjään hyvin normikipujeni kanssa. Voin käydä lyhyehköillä kävelylenkeillä. Olen löytänyt loistavan fyssarin, joka auttaa minua kehoni huollossa sekä taistelussa erilaisten kroppaongelmieni kanssa. Oloni tuntuu parempi vointiselta kuin pitkiin aikoihin.

Olen oppinut taas lisää itsestäni ja tunteistani. Opetellut päästämään irti niistä negatiivisista asioista ja epämiellyttävistä muistoista, joita olen raahannut mukanani painohistoriaani liittyen. Huomannut vihdoin, parin vuoden jälkeen, hyväksyneeni jollain tapaa sen, etten (ehkä) enää ikinä voi juosta. Kokenut taas vahvasti sen, että tällä matkalla kilolukuja tärkeämpää on se kaikki, mitä tapahtuu ajatuksissa ja käyttäytymisessä. Olen selvinnyt ärsytyspäivistä. Itkenyt ja nauranut. Olen uskaltanut tukeutua olkapäähän, josta olkapäästä olen kiitollinen. Olen ymmärtänyt taas tykätä itsestäni. Ja halunnut nähdä oman kroppani toimivana ja elinvoimaisena liikakiloista ja niiden aiheuttamista matkamuistoista huolimatta.

Ei vihalla synnytetä rakkautta, ei rumilla sanoilla kaunista jälkeä.

Minusta on alkanut taas tuntua enemmän minulta: ehjemmältä, vahvemmalta ja onnellisemmalta. Olen kiitollinen, että saan tuntea näin. Ja toivon voivani kellua tällaisessa tyytyväisyyden ja itsensä hyväksymisen aallossa vielä huomennakin. Olen vahvasti matkalla, tiedän. Ja se riittää.

Mistä sinä olet tänään kiitollinen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti