torstai 18. helmikuuta 2016

Saanko laihtua?

Olen kertonut vain muutamalle tästä dieetistäni. Sen verran olen viisastunut vuosien aikana. Kun viisi vuotta sitten motivoiduin tekemään isoja asioita elämässäni, ei suhtautuminen ollut aina mitenkään kannustavaa. Löysin minulle sopivan tavan syödä terveellisesti ja mikä ihmeellisintä, löysin ilon ja halun liikkua. Ja sen surullisen kuuluisan juoksemisonnen. En silloinkaan etenemisestäni ja onnistumisestani halunnut enkä uskaltanut suuresti hehkutella kuin muutaman ihmisen kanssa, vaikka välillä olisin voinut onnesta huutaa. Niin iso, käsittämätön ja elämääni mullistava asia se oli. Blogissa tietysti hehkutin ihan täysillä, kuten ne lukijat, jotka jo silloin mukana olivat, muistavat varmasti.

Nyt vedän vielä matalampaa profiilia. En halua yhtään latistavaa kommenttia. Oma mieli on ollut muutenkin jo tarpeeksi myllerryksessä, kun muistoista on palautunut vaikka ja mitä tapahtumia käsiteltäväksi näiden dieettiviikkojen aikana. Ja osa niistä on tosi kipeitä asioita, minulle. Kommentteja ulkonäöstäni, valinnoistani ja vähättelyä onnistumisestani. Töissä tietävät, että haluan taas syödä terveellisesti, mutta dieetistäni en hiisku sanallakaan. Yritän vaivihkaa pöperöni lämmitellä ja punnitut eväät rasioista suuhuni haarukoida. Vältän menemästä paikkoihin, joissa ruokavalinnat ovat mahdottomia.
On käsittämätön, miten paljon se, että lihava tahtoo voida hyvin syöden terveellisemmin ja jättäen herkut väliin, voi aiheuttaa keskustelua ja mielipiteitä. Ja taas toisaalta, jos lihava syö huonosti, ei sekään jää huomioimatta.

Mitkä ovat lihavan oikeudet? Saako lihava laihtua? Saako se koululiikuntatuntien kömpelys, viimeisenä joka lajissa oleva ja itkukurkussa rekkitangossa ei-yhtään-sekuntia jaksava pullukka oppia juoksemaan? Saako lihava olla niin kuin ei-lihavat? Tehdä mitä haluaa? Olla onnellinen lihavana kaikkine kiloineen? Tai olla onnellinen lihavasta itselleen sopivan kokoiseksi laihtuneena?

"Kell' onni on, se..."
En halua nurista, enkä ajatella negatiivisesti. En yleistää enkä pelotella, en syytellä tai olla katkera. Enemmän hyvää olen saanut näiden vuosien aikana kuin ikinä osasin kuvitellakaan. Minulla on ihmisiä, jotka tietävät, kuinka tärkeää tämä matka ja sen jatkuminen on minulle. Heistä minä olen kiitollinen tänäänkin. <3 Toivottavasti jokaisella on. Ellei sinulla ole, haluan lämpimästi kannustaen ajatella sinua, jotta jaksat elämäsi haasteissa eteenpäin. Oli ne haasteet sitten mitä tahansa.

2 kommenttia:

  1. Saat laihtua.
    Tai olla laihtumatta.
    Mitä se kenellekään kuuluu!

    Kiva kun oot takas blogilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin saankin. Jokainen saa halutessaan. :)

      Oli kiva palata! Ikävä on ollut teitä ja kirjoittamistakin. Eikä vähiten parempia elämäntapoja. :D

      Poista