torstai 11. helmikuuta 2016

Ryhtymisonni

En tiedä, kuinka olisin jaksanut ryhtymättä tähän. Päivä päivältä vahvistuu se, että juuri tämä juuri tässä hetkessä on minun juttuni. Tuntuu onnelliselta, kevyeltä ja kaikelta hyvältä. En murehdi syksyn väsyä tai ruokavalioherpaantumista. Se meni niin ja nyt on näin, toisin. Ajoittain meinaan pakahtua tästä nykyisestä olotilasta. Sekä siitä, että rämpimisen jälkeen tuntuu taas helpolta pysyä tällä terveemmällä polulla. On halu olla, on halu voida paremmin ja on voimavaroja tehdä töitä sen eteen.

Tänä aamuna peiliin katsoessani hymyilin. Näin silmät, joissa oli kauan kaivattua levollisuutta. Sellaista iloa ja positiivisuutta, mikä pohjimmiltaan on minua. Tänään minusta tuntuu helpolta rakastaa itseäni. Haluan muistaa aiemman mietteeni: Ei vihalla synnytetä rakkautta, ei rumilla sanoilla kaunista jälkeä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti