torstai 25. helmikuuta 2016

Kiukkuviikko

Joko päästäisi irti viime päivien taakasta?

On ollut hankalaa. Olen ollut hankala. Muutoinhan olen niin hirmuisen tasainen luonne, niinpä niin. Olen kiukutellut ja ollut vähemmän kiva. Enkä vähiten itselleni. Rypenyt ja kieriskellyt. Nähnyt enemmän harmaata kuin kirkkaita värejä.

Miten minusta tuntuu, että loppuviikko voisi olla kiva ja helppo. On vielä muutama päivä aikaa toipua työkuntoon. Josko hyödyntäisi sen täysillä. Ajattelisi valoisasti. Näkisi valoa. Hymyilisi taas enemmän. Luottaisi, että tästä tulee hyvä kevät. Kaikesta huolimatta ja myös kaiken vuoksi.

Ajoittainen äksyily on kuulemma sallittua. Tyyppi muistutti, että olen kipeänäkin vetänyt dieettini täysillä. Sissimeininkiä hänen mielestään. Niin, jos joskus, niin nyt olisi kai ollut suuri mahdollisuus repsahtaa pahemman kerran. Syylliseksi olisi voinut nimetä kivut, valvomisen ja menkat. Mutta ei. Tällaisella hetkellä tarvitsee juuri eniten sitä, että ruokavalio pysyy kuosissa, terveellisenä ja kevyenä. Se se vasta lisäisikin ahdistusta, kun vetäisi sokerirasvahöttöjä vatsan täydeltä.

En koe itseäni mitenkään vahvaksi sen vuoksi, että olen pysynyt dieetissäni. Enemmän se tuntuu ihmeeltä. Tai sitten olen vihdoin palaamassa siihen moodiin, jossa olin, kun kymmeniä kiloja painoani pudotin. Voisiko olla niin? Vihdoin, kaikkien mutkien ja useamman takaisin tulleen kilon jälkeen. Se, jos mikä olisi hienoa ja tarpeellista. Tarkoittaisi kai, että olen matkalla oikeaan suuntaan. Ja että moni asia on sittenkin mahdollista. Pitää vain hieman tehdä itsekin töitä sen eteen.

Tasaisempaa loppuviikkoa! Minulle ainakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti