maanantai 8. helmikuuta 2016

Dieettiviikko III

Puoliväli. Hirmuisen nopeasti on kolme viikkoa mennyt. Ja mukavasti.

Kolmannella viikolla minulla oli muutamia kertoja melkoisen kova nälkä. Parina yönä piti nousta vettä juomaan, kun vatsalaukku tuntui ihan liian tyhjältä. Tämän hetkinen kalorimäärä ei ole suuren suuri ja lämpimän aterian annoskokokin on todella pieni minulle, joka olen tottunut vetelemään salaattejakin isoja annoksia. Mutta näillä mennään. Ei ole aikomustakaan poiketa ruokavaliosta. Tiedän toki, että vaikkapa yksi lisähedelmä välipalaksi ei kaataisi venettä mihinkään. Mutta niin kauan kun nälkä on helposti kestettävissä seuraavaan ruokailuun asti, eikä huonoa oloa ilmene, etenen pilkulleen dieettiohjeiden mukaan.

Viikonloppuna olin väsynyt ja herkillä. Ajauduin sellaisten tunnekuohujen paiskottavaksi, jollaisia en osannut odottaa nyt tulevaksi. Olin ihan ymmälläni itsestäni, ajatuksistani ja mieleni aallokosta. Mutta ehkä se kaikki oli kuitenkin tarpeellista: puhua ja purkaa, avata kipupisteitä. Nyt on taas kevyempi olo ja tuntuu helpommalta hengittää, tykätä itsestään.

Tämän aamuista vaakalukemaa en oikein osaa analysoida. Saatoin haaveilla, vaikka kuinka olen pyrkinyt olemaan realistinen ajatuksineni, hieman isommasta pudotuksesta. Nyt se oli edellisviikon kaltainen. Noo, toiset kolme viikkoa on vielä jäljellä. Kaikki on mahdollista. On tämä tähän astinen pudotus kyllä todella hieno, oikeastaan upea. Ja tarpeellinen. Se tuntuu ja näkyy keskivartalon sulamisessa. Olossa ja mielessä. Voin viikko viikolta paremmin.

Se on jo nyt selvää, että tämän dieettiohjelman jälkeen en ole palaamassa mustatuntuu -syömiseen. Aion jatkaa, ehkä jopa tilata uuden kuuden viikon jakson. Tästä keväästä tulee muutosten kevät. Hyvinvoinnin, kuten jo aiemmin itselleni lupasin. Kesään on vielä viikkoja. Ja kesällä aion olla tärkeässä tavoitteessani. Se on mahdollista, kunhan vain teen sen itselleni mahdolliseksi.

Olkoon tämä viikko keveä ja onnellinen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti