maanantai 1. helmikuuta 2016

Dieettiviikko II

Toisella dieettiviikolla kävin läpi niitä fiiliksiä, joita oli silloin, kun onnistuin pudottamaan runsaasti painoani. Taisi käydä niin, että kun uusi ruokavalio solahti niin helposti elämään, vapautui aikaa miettiä ja pohtia asioita. Ehkä vähän liikaakin? Toisaalta se on tarpeellistakin. On kai tunnistettava syyt ja seuraamukset. On kai tunnetasolla uskallettava koluta kaikki kipeätkin sivupolut, jotta on kykenevä pysyttelemään sillä polulla, joka askel askeleelta alkaa vahvemmin tuntua oikealta ja omalta, terveeltä ja hyvinvoivalta. 
Kroppaongelmille, niille viheliäisille alarajaavaivoille seurasi jatkoa kun yksi on kunnossa hajoaa toinen -periaatteella. Nyt on siis keskityttävä siihen, että pää kestää. Saa luvan kestää, sovitaanko niin. Ei lannistuta, ei. Olen entistä varmempi, että juuri nyt tarvitsin tämän ruokavaliodieetin. Kun syömisten kanssa saa ryhdistäydyttyä, on helpompi kestää kroppapettymykset ja liikkumattomuus. Tällä viikolla aion joka tapauksessa kokeilla kevyesti jonkinlaista hikiliikkumista. Saa pitää peukkuja sille, että maltan ottaa rauhallisesti.

Toisen viikon painonpudotus ei ollut suuri mainittava, mutta sitäkin tärkeämpää on keskivartalossa tuntuva sulaminen. Voisin pettyä puntarilukemiin, jos haluaisin. Mutta ei! Olen vakuuttunut että muutoksia on tapahtunut ja tapahtuu. Epäilen, että se näkyy tämän viikon aikana selvemmin vaa'allakin. Sitä odotellessa keskityn syömään hyvin ja säännöllisesti. Tämän viikon tärkein tavoitteeni on nukkua paremmin! Se, jos mikä, on oleellista hyvinvoinnille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti