sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Suklaaton riemu

Eilen tai perjantaina olisin voinut juhlistaa erästä minulle merkittävää asiaa jotenkin. Suomennettakoon tuo jotenkin. Leipoa vaikka mustikkapiiras ja kutsua vieraita. Tai syödä kulhollinen jäätelöä tai pilkkoa Fazerin sininen tai mitä näitä nyt on, minun heikkouksiani. Nooh, ei tullut silti mieleenkään oikeasti tehdä niin. Juhlistin sitten asiaa fiilistelemällä ja jakamalla riemuntunnetta lähi-ihmisteni kanssa. Hienoa, että he jaksoivat iloita kanssani. Se riitti. 
Juuri nyt ei tunnu ihan yksinkertaiselta järjestää mitään isompia kahvikekkereitä, koska oma tahto onnistua ruokavaliossa on niin suuri. Tykkään kutsua vieraita ja leipoa, mutta tässä vaiheessa suojelen itseäni. Sen aika tulee myöhemmin, tiedän. Mutta koska nyt vedetään nollatoleranssia kaiken suolaisen ja makean hötön kanssa, niin itsekkäästi ajattelen omaa parastani, helppoutta. Kyllä vieraita silti käy, onneksi. Huomennakin tulee. Mietinnässä on vielä tarjottavat. Kaupasta jotain vain nopeasti. Itse ajattelin juoda teetä ja syödä appelsiinin. Onhan se sekin jotain. 

Ihanaa sunnuntaita sinullekin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti