perjantai 8. tammikuuta 2016

Siitä, mihin jäin

On aika jatkaa tarinaa, matkaa. Saattaa jopa jonkinlaiseen päätökseen jokin keskeneräinen. Se tärkeä, joka on nyt ollut jollain tapaa pysähdyksissä ja kokenut parin viime vuoden aikana koviakin takaiskuja. Se tarina, jolla oli huikea alku ja joka muutti valtavasti asioita tuoden mukanaan käsittämättömän paljon hyvää ja uutta. Joka opetti ja vahvisti.

Elämäntaparemontti. Lihavasta sopivaksi. Huonosti voivasta hyvinvoivaksi.

Haluan taas sovittaa askeleeni omalle polulleni sopiviksi. Tuntea iloa, riemua ja keveyttä. Nähdä selkeät, realistiset tavoitteet ja tienviitat. Edetä. Ja muistaa tietynlaisesta päämäärästäni huolimatta sen alkutaipaleeni opin: enemmän me olemme matkalla kuin perillä. Niinpä on tärkeä nauttia matkasta. Tehdä siitä oman näköinen.

Matka siis jatkuu, olen jo tarttunut tärkeisiin asioihin. En itseäni viime aikojen huonoista valinnoista sättien (taisin tosin ehtiä tehdä jo sen), vaan katse eteenpäin suunnaten. Innostuneena ja sopivan tarmokkaasti. Olen nyt toistuvasti kokenut sen, ettei kroppani kestä sellaista liikuntaa, mitä mieli tahtoisi. Yhden paikan toipuessa tai eheytyessä, hajoaa toinen tai ilmenee uusi ongelma. Vastoinkäymisiä on siis riittänyt. Ja olen antanut liian suuren vallan niille: murehtinut liikkumisrajoitteita ja unohtanut mahdollisuudet. Tylsistynyt ja lopettanut ajoittain kaiken paitsi hyötyliikunnan. Ja mitä vähemmän olen liikkunut, sitä huonommin olen valitettavasti syönyt. Tiedän, miten pitäisi, miten kykenen ja haluan syödä. Siihen tahdon palata. Sisäistää terveellisen ruokavalion läpi elämän jatkuvaksi. Tapahtui mitä tapahtui, liikuin eli en.

Kuten muistatte, olen aikaisemmin puhunut kiloista, jopa julkaissut vaakalukemia. Katsotaan mitkä ovat tällä kertaa polkuni etapit. Tärkeämmältä tuntuu juuri nyt se kaikki, mitä tapahtuu pääkopassa. Kaikki se, millä tavoin voin kokea olevani taas hyvinvoiva minä. Haluan välittää itsestäni ja tehdä oikeita, terveellisempiä valintoja voidakseni paremmin, jaksaakseni. Haluan uskaltaa katsoa taas peiliin, haluan mahtua suosikkifarkkuihini. Tehdä tulevana kesänä pyöräretken hyvän ystäväni kanssa. Ja-ja-ja.

Mottona on edelleen se sama oivallukseni: jatka siitä, mihin hyvänä päivänä jäit.

Olkoon tämä vuosi huikea minulle! Sopiva ja riittävä. Tasapainoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti