sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Aiheuni I

Kyllä mieli on kummallinen, saati alitajunta ja unimaailma.

Ensimmäinen aiheuni tästä keventelystä ja muutoksesta on nähty. Söin jotain pehmoista kakkua, joka ei ollut edes erityisen hyvää, ja tajusin tietenkin sitä syödessäni, ettei olisi pitänyt, koska. Koska aion, ainakin valveilla ollessani, elää nyt kakutta, suklaatta, jäätelöttä ynnä muitta.

Merkityksellistä unessa oli se, ettei se ollut painajainen. En kauhistunut, en moittinut itseäni. Totesin vain, että se oli vahinko, niin kuin olikin. Ja päätin jatkaa ilman makeita herkkuja. Hyvä niin. Mitä sättimisellä voittaa? Niin, ei mitään. Pahimmillaan lannistuu, koska kokee epäonnistuneensa ja sen seurauksena vetelee kaksin käsin kaikkea epätervettä sokerirasvahöttöä.

Kuten aikaisemmin matkaani seuranneet muistavat, minun tarvitsee olla toisinaan melko ehdoton. Kaikille se ei sovi ja kukin toimikoon itselleen parhaimmalla tavalla. Jotta minä kykenen etenemään sillä polulla, jolla tahdon taas pysyä, on minun aluksi suljettava silmäni niiltä sivupoluilta, joille  myöhemmin kyllä kestää poiketa ja ne ovat normaaliosa matkaa. Minun on löydettävä hankalien ja haastavien vaiheiden jälkeen kohtuus aina sen kautta, että ensin olen täysin ilman. Sellainen minä olen.

Aion toimia hereillä ollessanikin uneni mukaisesti: jatkaa hyvillä mielin mahdollisen kakkupalan jälkeen. Kiitos uneni, se vain vahvisti juuri tuota jo aiemmin oppimaani. Ei matka tyssää yhteen kakkupalaan. Muistuttakaa, jos unohdan!

Myöhäisaamupalalla on kreikkalaista jogurttia marjoilla ja myslillä. Voittaa suklaakakkupalan kevyesti. Hyvä niin. Aamupalaksi täytin vatsani vedellä. Ikean 4dl lasi on siihen ihan ykkönen. Vesi maistuu parhaalta, eikä tarvitse kahdesti täyttää. Kokeile vaikka. Tosin pöllömukikin on lähes yhtä hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti